Kerttu Horila (s. 1946) on uransa aikana keskittynyt ihmisen kuvaamiseen. Vuonna 1980 Horilan näyttely Galleria Brondalla täyttyi tangoa tanssivista luonnollista kokoa olevista pariskunnista, jotka oli toteutettu keramiikkareliefeinä. Pöydissä istuvat hahmot oli tehty rintakuvina. Taustalla soi musiikki ja tuolilla istuva keraaminen järjestysmies valvoi tilaisuutta. Siitä lähtien Horila on tunnettu suurista usein luonnollista kokoa olevista keraamisista tai pronssisista ihmisfiguureistaan. Myös naisen elämään liittyvät näkökulmat ja tilanteet ovat keskeinen aihe hänen tuotannossaan. Horila kuvaa ihmistä lämmöllä, oivalluksella ja näkemyksellä – katsojan on helppo samaistua teosten hahmoihin ja ottaa osaa tilanteisiin. Veistosten rinnalle voi istua ja päästä vuorovaikutukseen. Teoksissa on usein mukana myös huumoria.
Horila on toteuttanut myös monia teoksia julkiseen tilaan kuten esimerkiksi Rauman kanaalissa sijaitsevat Kolme sulotarta ja Porissa esillä oleva Maire –veistos. Horilan teoksia kuuluu mm. Valtion, Kiasman, Oulun taidemuseon, Lönnströmin taidemuseon, Wäinö Aaltosen museon ja Rauman taidemuseon kokoelmiin, Horilan teoksia on viime vuosina ollut esillä myös lukuisissa museonäyttelyissä.
Biografia
Kerttu Kaarina Salmijärvi syntyy 24.4.1946 Iisalmella kolmilapsisen perheen keskimmäiseksi.
Vanhemmat ovat metsäteknikko Esko Esajas Salmijärvi ja modisti Edith Tolonen.
Lapsuus- ja kouluvuodet
Kerttu käy alakoulua Iisalmessa ja asuu perheen kanssa omakotialueella Juhani Ahonkatu 17:sta. Perhe muuttaa Varkauteen ja Kerttu aloittaa koulun Tehtaan kansakoulussa ja sen jälkeen jatkaa Kuoppakankaan yhteiskouluun. Kerttu pelaa pesäpalloa Puurtilan Kisapoikien naisjoukkueessa ja on tyttöjen Suursavonpiirin pikaluistelumestari kolme vuotta. Harrastuksiin kuuluu myös partio ja vähitellen taiteelliset harrastukset alkaa herätä ja hän opiskelee Väinö Rouvisen kurssilla grafikkaa.
Helsingin aika ja opiskelu
Muuttaa keskikoulun jälkeen Helsinkiin 1965. Asuu arkkitehtiylioppilas siskonsa Sirkka Salmijärven alivuokralaisena Töölössä Etelä-Hesperiankadulla.
Työskentelee laskuttajana Someron Kutomon toimistossa ja myöhemmin Vuokko Nurmesniemen Vuokkopuvun varastonhoitajana ja Vuokko Nurmesniemen luonnosten ja muiden paperiarkistojen järjestelijänä.
Opiskelee iltaisin Taideteollisen ammattikoulun yleisellä linjalla. Opettajinaan mm Heikki Häiväoja ja Heikki Nieminen. Pyrkii taideteolliseen oppilaitokseen useita kertoja.
1968
Pääsee Taideteollisen oppilaitoksen keramiikkataiteen osastolle pääopettajanaan professori Kyllikki Salmenhaara.
Osallistuu aktiivisesti opiskelijatoimintaan. Rehtori Juhani Pallasmaan aikana toteutetaan oppilaitoksessa demokratiakokeilu ja Kerttu tulee valituksi osastonsa edustajaksi neuvoa-antavaan valtuustoon. Hän toimii myös osastonsa opintoneuvojana ja laitosneuvoston puheenjohtajana.
Opettaa viimeisenä opintovuotenaan keramiikkaa valinnaisaineen opiskelijoille.
Tutustuu kuvaamataidonopettaja osastolla opiskelevaan Heikki Horilaan.
1969
Kiertelee kesällä poikaystävänsä Heikin kanssa peukalokyydillä Euroopassa tutustuen Firenzen ja Venetsian taideaarteisiin. Seuraavana kesänä vuorossa oli Pisa ja Faenzan kansainvälinen keramiikkataiteen näyttely sekä Amsterdam.
1970
Perustaa ensimmäisen työhuoneensa jo opiskeluaikana Bulevardi 15 sisäpihan kellarivarastoon yhdessä opiskelijaystäviensä Meri Saarnion, Marja Junikan ja Jukka O. Miettisen kanssa.
1971
Kerttu avioituu kolmantena päivänä huhtikuuta ja ottaa sukunimekseen Horila.
1972
Pystyttää kesänäyttelyn opiskelutovereidensa Saarnion, Junikan ja Miettisen kanssa Atelier Beckasiniin Tehtaankatu 16:sta.Esillä on dreijattua koriste- ja käyttökeramiikkaa.
Joulukuun 7.päivä syntyy esikoistytär Olka.
1973
Ensimmäinen yksityisnäyttely syksyllä 27.10.-8.11. Taidesalongin kellarissa Bulevardi 3:ssa. Esillä on makkaratekniikalla valmistettuja punasavisia lintufiguureita.
Saa valtion taideteollisuusalan puolivuosiapurahan.
Valtion taiteilija-apurahan turvin tehdyt työt kertovat voimakkaasta eläytymiskyvystä ja ilmaisullisesti herkästä kosketuksesta. Aiheina ovat olleet linnut ja lähtökohtana maljakko. Tuloksena on ollut maljakoita, jotka ovat lähempänä veistosta kuin käyttöesinettä. Kerttu Vaartila, Uusi Suomi.
1974
Keramiikkalintuja näyttelyssä Tamperelaisessa Galleria Forumissa yhdessä akvarellisti Sirkka Nymanin kanssa.
Tärkeää ei ole lintujen tunnistaminen, vaikka siihenkin hänen siivekkäänsä tarjoavat mahdollisuuden. Linnut ovat ennen kaikkea mielikuvituksen ja oman siivettömän lentonsa varassa eläviä esineitä. Maila-Katriina Tuominen, Aamulehti.
Rauman aika
1974
Muuttaa elokuussa perheineen Raumalle. Perustaa Rauman Kuninkaankatu 4:n niinkutsuttuun Ruikan kulmaan sisäpihalle oman työhuoneen. Ottaa raumalaisen Seija Palosen apulaisekseen ja ryhtyy pitämään työhuoneellaan kansalaisopiston keramiikkapiiriä. Työhuonenäyttelyn avajaiset ovat marraskuun lopulla ja esillä on dreijattuja astioita ja käsinrakennettuja lintuja.
1975
Ensimmäinen teemallinen yksityisnäyttely ”Merikapteeni Risto Rannikon löytöretki” Rauman taidemuseossa. Ensimmäistä kertaa on esillä ihmisfiguureita. Heinäkuussa Kerttu osallistuu Posion kansainväliseen keramiikkasymposiomiin Pentikin keramiikkatehtaassa. Mukana ovat mm. Inkeri ja Oiva Toikka, Outi Leinonen, Henrik Allert, Peter Wingwist. Osallistujia oli Jugoslaviasta, Irlannista, Unkarista ja Yhdysvalloista. Kansainvälinen niin tekninen kuin taiteellinen vuorovaikutus antaa suuntaa yhä kunnianhimoisempien teosten rakentamiselle.
1976
Pitää kesänäyttelyä Ruikan kulmassa työhuoneellaan.
1977
Rauman kaupunki kunnostaa vanhasta vesilaitoksesta keramiikka studion Kertun ja apulaisensa Seijan käyttöön ehdolla että kansalaisopiston suositut keramiikkapiirit voivat käyttää tiloja kunnes uusi kansalaisopistorakennus valmistuu. Osallistuu Suvi-Pinxin kesänäyttelyyn Sysmässä. Myy keramiikkaa Rauman torilla. On mukana ostamassa kahden muun perheen kanssa kiinteistöä vanhasta Raumasta osoitteessa Vanhankirkonkatu 21.
1978
Saa 3000 markan matka-apurahan ja lähtee perheensä kanssa ajamaan vanhalla Volswagenilla etelä Ranskaan ja pohjois Italiaan. Tutustuu Ranskassa Moustiers Ste Marien ja Vallauriksen keramiikka kaupunkeihin ja Leger museon kokoelmiin Biotissa. Pisan ja Firenzen kautta ajetaan Venetsian Biennaleen. Paluumatka Tsekkoslovakian ja Puolan kautta kotiin. Kerttu ajaa kokomatkan ja puoliso, jolla ei ole ajokorttia toimii kartanlukijana. Mukana on myös viisivuotias tytär Olka.
Osallistuu Galleria Brondan kesänäyttelyyn. Muuttaa perheineen peruskorjattuun asunto-osakeyhtiö Wähä-Päewäseen Vanhankirkonkadulla. Ulkorakennuksiin ryhdytään remontoimaan omaa ateljeeta ja uunihuonetta.
1979
Osallistuu taidekäsityö alan näyttelyihin kuten World Craft Councilin Suomen osaston ja kansainväliseen kiertonäyttelyyn, sekä Suomi muotoilee näyttelyyn Taideteollisuusmuseossa Helsingissä. Tulee valituksi Satakunnan kulttuurirahaston juhlanäyttelyyn Porissa.
1980
Ensimmäinen huomiota herättänyt keraamisten veistosten näyttely ”Illalla Illalla” Helsingissä Galleria Brondalla 6.5.-18.5. Teemana on tanssilavan tangoillan tunnelma luonnollista kokoa olevine tanssipareineen, orkestereineen ja järjestysmiehineen. Taustalla soi tango-musiikki.
Osallistuu perheineen Turun taiteilija seuran kutsumana puolalais - suomalaiseen taideleiriin Gdanskin lähellä Schmielnossa.
Leiri liittyy Turun ja Gdanskin ystävyyskaupunki kulttuurivaihtoon. Jatkaa sieltä omalla autolla Venetsian Biennaleen.
Perheeseen saadaan toinen tytär Heidi.
”Kerttu Horilalle hänen näyttelynsä merkitsee läpimurtoa omalle linjalle, joka ei enää ole etsimistä vaan löytämistä. Hänen suurikokoisissa keramiikaveistoksissaan on etusijalla sisältö” - ”keramiikkataiteilija kertoo vahvan ja tunnekylläisen tarinan suomalaisesta elämänmuodosta. Moni keraamikko ei ole ennen käyttänyt kykyjään tällaiseen yritykseen ja antanut sisällölle tällaista painoa”. Leena Maunula, Helsingin Sanomat 10.5.1980
1981
Ensimmäinen suurikokoinen tilausteos paljastetaan Porin Sampolan kaupunginosan palvelukeskuksen edessä. Molemmin puolin betonirungolle muurattu reliefi kuvaa sampolalaisten elämää ja aktiviteettejä.
Pitää kutsuttuna näyttelyn Galleria Saskiassa 27.2.-11.3. Tampereella. Esillä on henkilöfiguureita, lintunaishahmoja, lintuaiheisia reliefejä.
Avaa Raumalla gallerian ja työtilan Kauppakatu 26:ssa.
Näyttely painottuu ihmistyyppeihin, ihmisen tunteisiin ja tunnetiloihin. Herkästi tavoitettuja ovat ihmisen onnenhetket reliefimäisissä teoksissa nimeltä Syleily, Suudelma ja Lähellä. Kaunis punasaven pinta vielä tehostaa lämmintä latausta. Maila-Katriina Tuominen, Aamulehti 7.3.1981
1982
Osallistuu Rauman Taitelijaseuran yhteisnäyttelyyn Galleria Strinbergissä Helsingissä mm. Hannu Artinahon, Jarmo Mäkilän ja Raimo Aarraksen kanssa. Tekee taiteilijaryhmä Upottajien kanssa tilateos kokonaisuuden Rauman Taidemuseoon yhdessä Hannu Artinahon ja Immo Tuomisen kanssa. Teos herättää valtakunnallista huomiota (Marja-Terttu Kivirinta, Helsingin Sanomat 4.12. 1982) ja paikkallista hämmästelyä. Tekee Kleinbussila kesämatkan perheineen Amsterdamin ja Pariisin kautta Venetsia Biennaleen ja Kasselin Documentaan. Valitaan mukaan Suomen Taiteilijaseuran vuosinäyttelyyn.
Kertun töiden kritiikki Rauman Taiteilijaseuran näyttelyssä:
”Teossarjalle onkin annettu osuva nimi” Ihmisen kuoria”. Kaikissa töissä on kyse korvikeminuuksista ja niiden vaikutuksesta ihmiseen. Klovni, punkkari, alkoholisti ja kidutettu ihmisen pakkoon ja vapaaehtoisuuteen perustuvia leimoja. Horila ei ole kaihtanut ”valmiiden esineiden” liittämistä töihinsä: näin punkkarin korvissa kiilteleekin hakaneula että risti ja alkoholisti pitelee rikkinäistä viinapulloa kädessään. Pienillä atribuuteilla dokumentoidaan hahmojen psyykkistä maisemaa”. Kaj Kalin, Helsingin Sanomat 16.7.1982
1983
Osallistuu Turun ja Porin läänin aluetaidenäyttelyyn Ahvenanmaan museossa. Esillä on luonnollista kokoa olevia keramiikka veistoksia ja niihin liittyviä isokokoisia hiilipiirustuksia. Veistos ja piirustus täydentävät toisiaan tai käyvät vuorokeskustelua keskenään.
Laajaa kiinnostusta herättää yksityisnäyttely Galleria Strindbergissä 3.2.-22.2.1983. Eri lehtien arvostelijat ihmettelevät suurikokoisia keramiikkaveistoksia jo teknisenä suorituksena samoin veistoksiin liittyvät suurikokoiset hiilipiirustukset herättävät huomiota. Kansan Uutisten 17.2. 1983 Ahti Susiluoto pahoittaa mielensä näyttelyn antamasta mieskuvasta. Marja-Terttu Kivirinta epäilee keraamikon taitoja ihmisvartalon anatomisesti oikeassa muovaamisessa. Helsingin Sanomat 14.2. 1983.Teemoina on miesten kuoret mm. Piru, Pettäjä, Uros, naishahmot Lokki, Vanha Rauha ja Feministin lantiotaklaus sekä Falklandin sodan inspiroima Tuntemattoman sotilaan hauta. Galleria tekee kävijämäärä ennätyksensä.
Saa kolmannen palkinnon Pohjanlahden Biennale näyttelyssä Rauman taidemuseossa.
Galleria Strindberg pursuaa Espalle asti piirrännän riehaa. Raumalainen Upottaja –ryhmästä tuttu Kerttu Horila on palannut vimmaisen luomisen alkulähteille ja ladannut gallerian seinät lattista kattoon räjähtämispisteessä olevaa taidetta.Eikä tässä kyllin, piirrokset laajenevat tilaan keramiikkaveistoksiksi. Erkki Pirtola, Ilta-Sanomat 21.2.1983
1984
Muuttaa perheineen asunto-osakeyhtiö Wähä-Päeväsestä korjauksen alla olevaan Sorrin taloon Länsikatu 7:ään Vanhassa Raumassa.
Voittaa Rauman kauppaoppilaitoksen teoskilpailun luonnoksellaan ”Pyyrman trumbuttaa vaan”. Tekee perheensä kanssa kesämatkan Italian Rivieralle, Como järvelle ja tutustuu Kölnissä Museum Ludvig kokoelmiin. Hankkii ensimmäisen labradorinnoutaja koiransa, jonka nimeksi tulee Uppis. Myöhemmin tuli toinen noutaja Rasmus ja Kissa jonka nimi oli Luu, jotta koirilla olisi hauskaa sen kanssa.
1985
Osallistuu useihin kutsunäyttelyihin, joista mainittakoon ”Kuvataide Rock” Kluuvin Galleriassa Helsingissä ja ”Pidot Hyvinkäällä” Hyvinkään Taidemuseossa. Pitää yksityisnäyttelyn Helsingissä Galleria Strindbergissä 25.1.-12.2. Herättää huomiota näyttelyllään Turussa Wäinö Aaltosen Museossa 7.3.-31.3. saaden hyvät arvostelut Osmo Laineelta, Turun Sanomat 20.3.1985. Kesämatka suuntautuu Ranskan rivieralle. Matkan varrella poiketaan Amsterdamissa, Baselin taidemessuilla, Ranskassa Foundation Maeghtin museossa ja Saksassa Stuttgartin taidemuseossa.
”Horilan taiteen ironia on varsin viiltävää, mitä teosten monumentaalinen koko, muotokielen massiivisuus ja materiaalin kovuus tehostavat suorastaan alleviivaten. Taitelija Horila ei ole kätkenyt osoittelevuuttaan vakan alle. Ja raikuvasti maalattu keramiikka nostaa tehon määrää, esimerkiksi ’Kuumetta’-veistoksessa.” ”Kerttu Horila on onnistunut parhaiten mielestäni ’Obeliski ’- sarjassa. Eklektiset muodot kielivät jopa näkemyksellisestä uudistumisesta, josta käsin on hyvä katsoa eteenpäin tulevia koitoksia kohti. Keraamikon ote teokseensa merkitsee Kerttu Horilan tapauksessa kokeilevuutta ja uskaliaisuutta, josta voi vain vilpittömästi onnitella. Sillä riskin ottamisen perusta on vankassa ammattitaidossa.” Marja-Terttu Kivirinta, Helsingin Sanomat 7.2.1985
”Minut urautettiin todella nopeasti. Myönnän kyllä että naisasia on yksi teemani, mutta vain yksi .Pyrin kuvaamaan rooleista irtautumista, henkisten panssareiden riisumista – ja siinä puuhassa on aivan sama onko kuvattavana mies vai nainen. En ole feministi - olen realisti.” Kerttu Horila Vappu Tiitolan haastattelussa. Aamulehti 30.7.1985
1986
Osallistuu Raision kaupungin kutsuttuna urheilin arvoa korostavaan kuvanveistokilpailuun olympiavoittaja Pertti Karppisen kunniaksi. Mukana ovat myös Kauko Räsänen. Terho Sakki, Veikko Eskolin ja Simo Helenius. Palkintolautakunnan taitelijajäsenet ovat Martti Aiha ja Heikki Häiväoja.
Yllätyksekseen voittaa kilpailun modernistisella ehdotuksellaan ”Citius Altius Fortius”.
Osallistuu useaan kutsu - ja yhteisnäyttelyyn.
Tekee jälleen kesämatkan perheineen Munchenin kautta Venetsian Biennaleen .Viettävät rantalomaa telttaillen Venetsian lähellä Punta Sabbionin niemimaalla. Omien lasten lisäksi mukana on myös veljenpoika Janne.
On mukana rakentamassa taitelijaryhmä Upottajien tilatyötä Kluuvin Galleriaan 31.3-13.7. Helsinkiin.
Taiteilijaryhmään kuuluvat Hannu Artinaho ja Hannu Raevuori.
Saa Merikarvian kunnanisiltä joulukortin, jossa tilataan 4 neliötä kala-aiheista seinäreliefiä uuteen kunnantaloon.
1987
Kuljettaa miehensä kanssa omalla pakettiautolla näyttelyn Galleria Mariukseen Kööpenhaminaan. Kesällä paljastetaan Merikarvian kunnantalon seinäreliefi ”Merikarvian kalat”.
1988
Pertti Karppisen kunniaksi pystytetty urheiluveistos paljastetaan Raision urheilukeskuksen edustalla. Teos on erikivilajeista ja metalleista koottu ja seisoo ympyränmuotoisella läpivärjätyllä punaisella betonilaatalla. Veistos symboloi maailman kansojen ja rotujen olympalaista kilvoittelua urheilussa nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin.
Pyytää arkkitehtisisartaan suunnittelemaan kotinsa Talo Sorrin pihamaalle Länsikatu 7 ateljee, sauna ja autotalli rakennuksen. Valmistaa sarjan abstrakteja modernistisia veistoksia. Päättää lopettaa opetustehtävät Rauman kansalaisopistossa.
Kesämatka suuntautuu jälleen Italiaan Firenzeen ja Venetsian Biennaleen. Omien tyttärien lisäksi mukana on puolison veljenpoika Toni
1989
Pitää näyttelyn Taidesalonki Bellartessa Helsingissä yhdessä tekstiilitaiteilija Kristiina Ihamuotilan kanssa 8.2-5.3. Esillä on abstrakteja muototutkielmia keramiikasta. Uuden ateljeen rakennustyöt aloitetaan toukokuussa. On mukana raumalaisen taiteilijaryhmän ”Taulu ja patsas” näyttelyissä Raumalla, Seinäjoella ja Hyvinkäällä. Laitilan kaupungintalon abstrakti seinäreliefi ”Muutoksen murros” paljastetaan keväällä. Muuttaa vuoden lopulla työhuoneensa omaan pihapiiriin nousseeseen ateljeerakennukseen.
1990
On mukana kutsunäyttelyissä mm. Turussa Rettigin palatsiin kootussa ”Chagallin perilliset” näyttelyssä . Nokian kuvataideviikoilla on esillä uusia suurikokoisia värikkäitä keramiikkapäitä ja muotoon leikatuille vaneripinnoille tehtyjä kookkaita hiilipiirustuksia, joissa oli teemana uhkaava isoveli valvoo teema.
Valmistelee luonnosta Rauman kansanterveystyön kuntainliiton terveyskeskuksen julkisivuun. Kesämatka suuntautuu itserakennetulla matkailuautolla Venetsian Biennaleen ja Frankfurtin modernin taiteen museoon ja Main joen rannalla sijaitsevaan Museum - Ufer alueen museoihin.
Tekee ensimmäisen teatterilavastuksensa Hannu Tyhtilän ohjaukseen Ken Mitchellin näytelmään ”Laivanrakentaja” Rauman kaupunginteatteriin.
1991
Pitää yksityisnäyttelyn Tampereella Modern Art Collection, MAC-galleriassa 28.11.-15.12..Keramiikkapäihin on tullut kerronnallista sisältöä lisää ja pintakäsittely elävöittynyt. Suurten hiilipiirustusten valo- ja varjokäsittelyssä on viittauksia Italian myöhäisrenessanssin taiteilijoiden kuten Caravaggion ideoihin .Rauman terveyskeskuksen ulkoseinään muurattu keramiikkareliefi ”Elämän merkki” paljastetaan. Vanhempi tytär Olka pääsee ylioppilaaksi. Kesäkuussa tekee puolisonsa kanssa matkan Pariisiin ja tutustuu Centre Pompideaun sekä Pariisin kaupungin museon kokoelmiin. Alkusyksystä on yksityisnäyttely ”Kuu-uni” Helsingissä Taidesalonki Bellartessa 16.8. - 5.9. Näyttelyssä on uusina töinä värikylläisiä hiili, pastelli - piirustuksia vanerille. Kuvissa realismi ja surrealismi sekoittuvat unenomaisella tavalla. Samana syksynä 3.10.-27.10. hänellä yhteisnäyttely Turun Bellartessa Kaj Stenvallin kanssa.
”Horila on taitava piirtäjä, jonka herkkä viiva on säilynyt uusissa voimakkaissa hiili – ja pastellipinnoissa. Herkkyyttä tarvitaan lieventämään tummuuden sävyttämää nimetöntä ahdistusta, joka huokuu suurina pintoina katsojan syliin. Helpompi on ottaa vastaan veistokset, sillä sisäänpäin katsovilta kasvoilta uni on sammuttanut ahdistuksen. Veistokset ovat tiukkaan rajattuja kasvokuvia, muotokuvamaisia, mutta liian suuria mahtuakseen muuhun kuin sammuneiden mahtimiesten kaanoniin - johon yltää vaivatta myös tämän ajan Pizza-poika.” Päivi Tahkokallio, Helsingin Sanomat 4.9.1991
1992
Ensimmäinen kokonaan piirustusnäyttely on Galleria Brondassa Helsingissä 18.9.- 11.10. Kookkaiden vanerille tehtyjen hiili - pastellipiirustusten ohessa on pienikokoisempia paperipohjaisia piirustuksia, joissa viivan jälki on lennokkaan ekspressionistista. Kesämatka suuntautuu tavan mukaan Italiaan Punta Sabbionin niemimaalle tutulle Camping alueelle. Mukana on myös nuoremman tyttären Heidin kaveri Anna Helamaa.
1993
Rauman Äijänsuon jäähallin laajennustyön avajaisissa paljastetaan veistosryhmä ”Timantteja, Tähden lentoja Perinteitä.”
Lönnströmin taidemuseon kuukauden taitelijana Kerttu esiintyy itse avajaisperformanssissa.
1994
Yksityisnäyttely Keski-Suomen museossa Jyväskylässä, saa valtion kuvataidetoimikunnan myöntämän kolmevuotisen taitelija - apurahan. Pitää laajan yksityisnäyttelyn ”Kosketus kipinää lyö” kotikaupunkinsa Rauman taidemuseossa.
”Savi ei määrää minua, olen saven pomo, savi minun renki” Kerttu Horila Tom Osmosen haastattelussa, sanomalehti Uusi Rauma 5.1.1994
1995
Osallistuu lukuisiin kutsunäyttelyihin joista mainittakoon Savonlinnan Taidekeskus Pyrri ja Turkulaisen taiteilijaseura Arte ry:n 30vuotis juhlanäyttely ensin Rettigin palatsin ARS - Novassa josta se siirtyy Suomenlinnan Galleria Augustaan. Tekee puolisonsa kanssa seuramatkan Riminiin Italiaan, josta käyvät junalla katsomassa Venetsian Biennalen.
1996
Yhteisnäyttely Rauman Taidemuseossa graafikko Hannu Artinahon kanssa ”Hannun hyveet ja Kertun kiusaukset”. Muotoon leikatut akryylimaalaukset ovat nyt keskeisellä sijalla näyttelyssä. Teosten aiheena naiseus eri ilmenemismuodoissaan. Savolais - syntyisenä hänet kutsutaan pitämään yksityisnäyttelyä Kuopioon galleria Ars Liberaan. Näyttely herättää huomiota aluelehdistössä.
1997
Yksityisnäyttely Helsingissä Galleria Peliinillä 17.3.-31.3. Akryylillä vanerilli maalattujen ja muotoon leikattujen teosten aiheena on naiseuden myytit. Maalaukset käsittelevät aihetta symbolististen, surrealististen ja usein vielä eroottisten ja illusooristen elementien kautta. Osallistuu teemanäyttelyyn ”La Dance” Tikanojan taidekodissa Vaasassa. Saa kutsun osallistua Turku Biennaleen. Ryhtyy pohtimaan uusia teemoja ja ilmaisukeinoja Biennalea varten. Tekee kesäretken Venetsian Biennaleen ja Kasselin Documentaan puolisonsa ja tyttärensä Heidin kanssa.
”Naiset ovat hyvin kolmiulotteisesti maalattuja, jylhän veistoksellisia ,viis miehistä veisaavia, omasta viehätysvoimastaan nauttivia seksuaalisia olentoja. Joskin muutamassa teoksessa on odotuksen tuntua, täysi viinilasi odottaa sen oikean miehen tuloa ja puolipukeisuus viittaa seksuaalisuuden nälkään.” Leena Jaakkola, Demari 13.3.1997
1998
Lähtee tammi - helmikuuksi Pariisiin Cite Internationales des Arts:iin. Tutustuu siellä muihin Skandinaavisiin taiteilijoihin. Viettää päiväkausia Louvren taidemuseossa ja Museum D`orseyssa. Saa kuulla että on saanut Suomen kulttuurirahastolta vuoden taiteilija apurahan ja että ensimmäinen koira Uppis on kotona Raumalla kuollut.
Osallistuu juhannuksen jälkeen avattuun Turku Biennaleen teosryhmällä ”Naisten huoneet”. Teosryhmä herättää laajaa huomiota ja Wäinö Aaltosen museo ostaa kolme teosta ryhmästä. Teoksessa eri-ikäiset ja erityyppiset naishahmot tarkastelevat itseään peileistä. Katsoja joutuu kurkimaan veistosten olan yli nähdäkseen peilin kautta naishahmon ilmeet ja eleet ja joutuu siten itse osallistumaan teokseen.
Osallistuu loppukesästä kansainväliseen Keramiikkasymposiumiin Somerolla. Nuorempi tytär Heidi kirjoittaa ylioppilaaksi.
”Kerttu Horilan Naistehuoneet - teoksen luonnollisen kokoiset ja näköiset keramiikkaveistokset itseään peilaavista naisista ovat lähellä jonkin naivismin helppoa lähestyttävyyttä, mutta näissä patsaissa on jotain paljon hurjempaa. Ne ovat miltei luonnonmukaisia, mutta silti selvästi veistoksia. Ne esittävät naisia, jotka etsivät peilin kautta parempaa kuvaa itsestään, mutta ne ovat myös kuvia, jotka heijastavat itsestään kuvaa. Katsoja ei oikein pääse väliin tähän kuvan muodostumisen prosessiin, ja siitä tulee kumma olo. Käsityömaisellä ja hiukan vanhanaikaisen näköisellä esittämisen tavalla onkin saatuteos, jossa on melkein kaikki mahdolliset nykytaiteen koskettelemat teemat välittömästi koskettavassa fyysisessä muodossa.” Pessi Rautio NYT-liite 1998
1999
Lönnströmin Taidemuseo Raumalla järjestää kansainvälisen taidenäyttelyn ”Indoors – Outdoors. Taiteilijat tekevät teoksia museon sisätiloihin ja ulos kaupungille. Kertun teosryhmä ”Kolme sulotarta” Rauman kanaalissa käsittää kolme kahlaavaa naishahmoa uimapuvuissa, joita kohti kurkottelee veneenkokasta katiskaverkosta muotoiltu ”Väinämöinen” hahmo sai osakseen laajaa kiinnostusta. Näyttelyn jälkeen Rauman kaupunki osti teoksen. Myöhemmin keramiikkahahmot valettiin pronssiin ja maalattiin panssarimaaleilla, jotta ne olisivat kestävämpiä. Teosryhmä viedään talveksi kaupungin varastoon ja tuodaan vapuksi kanaaliin. Vanhempi tytär Olka valmistuu Teatteri korkeakoulun näyttelijälinjalta. Syyskuussa paljastetaan testamentti lahjoituksena hankittu koululaisveistos ”ABC” ja siihen liittyvä kaariportti Otan aukiolla Raumalla.
2000
Naisten huoneet teosryhmä Helsingin Taidehallin Studiossa herättää jälleen huomiota. Yhteisnäyttelyt tekstiilitaiteilija Kaiju Haanpään kanssa Varkauden taidemuseossa ja Seinäjoen Taidehallissa. Loppuvuodesta on laaja yksityisnäyttely Salon uudessa ”Veturitalli”- taidemuseossa 4.11.-31.12.. Esillä on osa Naistenhuoneet - sarjaa, kolme sulotarta – ryhmä Rauman kanaalista ja teossarja , jossa on viittauksia taidehistoriaan mm. Manet:in Folies Bergeren Baariin, Caravaggion Dionysos hahmoon ja Georges de La Tours:in Valvova Magdaleena teokseen.
Naisten huoneet teos - ryhmä Helsingin Taidehallin studiossa.
”Niin tässä ollaan naistaiteen peruslinjalla: nainen – peili – ulkonäkö – katse - eroottisuus, sitä perifeminististä naiseuden juhlaa tämä ehdottomasti ylistää. Mutta Horilan teosten suorasukaisuus hämmentää. Nämä hahmot ovat realistisia ja tavattoman tavallisia, mutta samaan aikaan epätodellisia ja seksikkäitä. Horilan äärireaalinen, mutta hieman ihmisestä pienennetty esitystapa kertoo esineellistämisestä hätkähdyttävämmin kuin kilo esseitä.” ”Loppujen lopuksi teoksen ääressä tulee hyväntuuliseksi, hymy vain on hiukan hämillistä, Horilan äärimmäisen selkeä, hyvin rakennettu ja yleisesti ymmärrettävä teos muistuttaa, että taiteella on muitakin väyliä olla monimielinen, kuin ehdottoman omakuvaisuuden kautta.” Pessi Rautio, Helsingin Sanomat 10.2.2000
2001
Yksityisnäyttely Galleria K:ssa Huittisissa. Kolme sulotarta osallistuu Tikanojan taidekodin Kylpijät kutsunäyttelyyn Vaasassa.
2002
Yksityisnäyttely Galleria Bakeliitti Bambissa13.8.-5.9..Esillä on taidehistoria - sarja, uusi versio kolmesta sulottaresta ja pyykkärihahmo Mirri. Mukana on ensikertaa taiteilijan omakuva, jossa vaneripohjaisessa maalauksessa taiteilija maalaa muotokuvaansa katsoen mallia itseään kuvaavasta näköisveistoksestaan.
”Kolme sulotarta luonnollisen kokoisena keramiikkaveistoksena myrskytaivasta kuvaavan maalauksen edessä on kuin lähiöravintolasta poimittu. Veistoksissa on yksi ja sama nainen, mutta kolme mielentilaa, suomalaisen miehen sulotar.” ”Tyko Sallisen Pyykkärit maalauksesta tuttu hahmo vääntää pyykkiä kuivaksi pesukoneen päällä. Nainen rinnastuu koneeseen, hän on työn orjuuttama pikemminkin kuin Sallisen maalauksen iloisesti rupatteleva tyttö. Veikko Halmetoja, Aamulehti 4.9. 2002
Samasta näyttelystä: ”Niin hätkähdyttävää sisääntuloa kuin hänen omakuvansa maalaamassa omakuvaa ja tätä katselemassa ollut veistosomakuva - kaikki luonnollisessa koossa, on harvemmin nähty” ”Tyko ’Macho’ Sallisen lahjakas, mutta nitistämä vaimo ’Mirri’ huutamassa pyykkärinä pesukoneen päällä. Tämä ilmeikäs pystittely tuo mieleen jonkun pysähtyneen teatterin, jonka kohtaus ilmestyy valonvälähdyksenä pimeästä eri ilmein ,eri hahmoin eri historian kudoksesta.” Erkki Pirtola, Taide 5/2002
2003
Osallistuu viiteen kutsu - ja yhteisnäyttelyyn, joista mainittakoon Art Ilmajoki,3N, naistenpäivänäyttely Galleria 5 Oulussa ja Suomalaisen keramiikan vuosisata - A.W.Finchin jälkeläiset -näyttely Design museossa Helsingissä, jossa oli mukana keramiikkamateriaalia käyttävät kotimaiset taiteilijat. Oulun kaupungin tilaama Värtön koulun seinäreliefisarja valmistuu ja julkistetaan. ”Olipa kerran” käsittää kaksikymmentäkahdeksan satu-, mielikuvitus - ja eläinhahmoa jotka on toteutettu värikkäinä keraamisina medaljonki reliefeinä. On mukana lavastamassa Rauman kaupunginteatterissa näytelmää’ Pahvilaatikkojen maa’ yhdessä ohjaaja Maarit Pyökärin kanssa.
2004
Vuoden aikana näkyy kiinnostus keramiikka taiteeseen. Alan kutsunäyttelyitä on useita. Europpalaisen keramiikkataiteen näyttely Keramiikka 2004 Fiskarsissa, siellä ovat ensimmäistä kertaa esillä humoristiset naispuolisia sirkustaiteilijoita esittävät Rottataiteilija, Jänistaitelija ja Koirataiteilija.,Ceramega-04 Voipaalan taidekeskuksessa Valkeakoskella ja
Syvällä Savessa - suomalaista nykykeramiikkaa Jyväskylässä. Osallistuu myös muihin kutsunäyttelyihin kuten Suvi Pinx Sysmässä ja ARS – Rauma Rauman taidemuseossa.
Yksityisnäyttely ”Ai me vai” jälleen Bakeliittibambissa 23.3. -15.4. saman aikaan Heikki Marilan kanssa, jonka näyttely oli gallerian isommalla puolella. Loppuvuodesta 26.11-19.12. ovat sirkustaiteilijattaret ja miespuolinen Egyptiläinen kukkotaiteilija esillä Galleria Amassa Turussa.
Ensin Marilan töistä: ”Erityisesti öisen tummat teokset tuovat mieleen kaupunkien ilmakuvat, jollaisilla elokuvat alkavat. Ne saavat melkein odottamaan zoomausta alas, ihmisiin. Kun siirtyy Horilan näyttelyn puolelle, tämä odotus täyttyy suorastaan säikäyttävän hyvin. Niin oikean kokoisia ja oloisia näyttelyn keramiikka naiset ovat, vaikka tyyliteltyjä ovatkin. Ei kai jollakin tuolilla istukin näyttelyvieras? Ei edes mustiin pukeutunut tyttö vilkaise tulijaan rastatukkansa alta. Hän on teos nimeltä ’En minä ainakaan’. Horila käsittelee teoksissaan sitä, miten naisten ulkomuotoa luetaan: yksi on korkeassa asemassa työssään, toinen ei, mutta mistä se päätellään? Anne Rouhiainen, Helsingin Sanomat 27.3.2004
2005
Kutsunäyttelyitä rittää. Mainittakoon ARS - Figura Mäntässä, jossa on esillä suurikokoisia muotoonleikattuja akryylimaalauksia. Suomen Kuvanveistäjäliiton 95-vuotisnäyttely Salon taidemuseossa ovat esillä Nainen 38v, Kokous klo 15.30 ja Marilynfani. Laajaan yksityisnäyttelyyn ”Elämää ja sirkushuveja” Raision museo - ja kulttuurikeskus Harkossa tutustui tasavallanpresidentti Tarja Halonen ja tohtori Pentti Arajärvi. Teokset muodostivat neljä teemallista ryhmää: Naistenhuone- sarja, taidehistoriaan viittaavat teokset kuten valvova Magdaleena ja Mirri . Naistyyppien ryhmä, johon kuuluivat Nainen 48v.,Marilyn ja Kokous 15,30 sekä sirkustaiteilijat. Marraskuussa tuli kutsu Tasavallanpresidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle Linnaan. Satakunnan taidetoimikunta myöntää yksivuotisen taiteilija - apurahan. Ensimmäinen lapsenlapsi Lasse syntyy.
2006
Laaja yksityisnäyttely on myös esillä suomalaisen nykytaiteen museossa Willa Mac:issa Tampereella 5.3.-23.4. .On mukana kutsunäyttelyissä Halosten Museosäätiön 35.vuotisjuhlanayttelyssä Lapinlahdella teeman ylä - Savon taide sekä Porvoon taidetehtaalla 6 huonetta keramiikkanäyttelyyn ,jossa on esillä ensikerran Yllin kyllin - ryhmä.
Porissa Poriginal - galleriassa 19.8.- 5.9. laajojen yksityisnäyttelyiden sarja jatkuu nimeltä ”Yllin kyllin”.
Kerttu Horilalle myönnetään hänen täytettyään 60 vuotta valtion taiteilijaeläke. Samana päivänä hänelle ojennetaan Rauman kaupungin Ruorimiehet-mitalli.
Willa Mac.
”Raumalaisen Kerttu Horilan näyttelyssäkin katsojan läsnäolo muuttuu osaksi taidetapahtumaa. Vahvin vuorovaikutus taideteoksen kanssa syntyy istahtamalla Horilan luonnollista kokoa olevien naishahmojen väliin jätetyille vapaille tuoleille. Tuntuu aivan kuin nämä veistokset kuuntelisivat ja osallistuisivat keskusteluun. Toteavat naispuoliset näyttelyvieraat, jotka nimeävät itsensä eläviksi veistoksiksi, Mirjaksi ja Hannaksi.”Tiina Nyrhinen, Aamulehti 14.3.2006
2007
Katkennut akillesjänne leikataan. Tampereen Yliopistollinen keskus-sairaala tilaa uudelle syöpäosastolle parantavaa taidetta Kerttu Horilalta, Pekka Jylhältä ja Osmo Rauhalalta.
Kertun teosryhmä ”Lepotauko” paljastetaan syksyllä osaston kahvion aulassa. Teosryhmä esittää kuutta sirkustaiteilijaa lepotauolla.
2008
Kutsu Mäntän kuvataideviikoille. Kuraattori Veli Granö pyytää Kerttua tekemään veistoksen Mäntän kirkkoon ja lähettää kuvat ja mitat kirkon penkistä. Kirkkoon valmistuu kolmen veistoksen ryhmä. Teos ”On riemu kun saan tulla sun Herra temppeliis” esittää keski-ikäistä naista, jolla on virsikirja kädessä. Toinen teos ”Mis oot tuu tän” kuvaa rippikoululasta tikkukaramelli suussa ja kännykkä kädessä. Kolmas ”Suojeluksessako?” teos esittää lastaan syliinsä puristavaa tummaa kristittyä pakolaisäitiä. On mukana kokoelmateoksella Kiasman lähiöprojektissa Kivikon kaupungin osassa.
2009
Lönnströmin taidemuseo Raumalla järjestää ”Kokoelma ja kutsu” näyttelyn johon osallistuu taidemuseon kokoelmataiteilijoita kokoelmissa olevilla töillä ja uusilla
teoksilla. Näyttelyyn valmistuu kolmea vanhentunutta varietee näyttelijätärtä esittävä teosryhmä ja aikaisemmin kokoelmiin hankittu ”Mirri”. Porilainen Lupaus-yhdistys pyytää luonnoksia julkista taideteoskilpailua varten. Mukana on 11 satakuntalaista taiteilijaa. Osallistuu Rauman taidemuseon muotokuva kutsunäyttelyyn ja on mukana Wäinö Aaltosen museon kokoelma näyttelyssä Heijastuksia. Saa Rauman kaupungin kulttuuri palkinnon.
2010
Voittaa Lupaus kilpailun ehdotuksellaan. ”Maire”. luonnos kuvaa naishenkilöä istumassa puiston penkillä yleisellä paikalla. Teos on siirrettävissä aina yleisötapahtumien mukaan. Sen viereen voi istua ja teoksen kanssa voi keskustella. Osallistuu Tammikuussa kansainväliseen keramiikkasymposiumiin Anu ja Topi Pentikin kutsusta Posiolla. Mukana on keramiikkataitelijoita mm. Saksasta, Ranskasta, Koreasta, Japanista ja Virosta. Pyydetään muovailemaan Anu ja Topi Pentikäisen kokovartalomuotokuvat. Maaliskuun lopulla Kerttu käy tekemässä Anun muotokuvan savivalmiiksi. Aloittaa Mairen valmistamisen. Maire paljastetaan 9.7.Porissa. Palaa elokuussa Posiolle polttamaan ja viimeistelemään Anu- veistosta.
Aloittaa Topi Pentikäisen muotokuvan teon työhuoneellaan. Valmistaa joulun alla seimi- ryhmän ateljeensa ikkunaan. Toinen lapsenlapsi Maija syntyy 30.9. On puolisonsa kanssa palkintomatkalla Unkarissa Kaposvarissa ja Budapestissa. Tutustuu siellä laajaan Boteron näyttelyyn.
”Kerttu Horilankin (s.1946) yleensä naisia kuvaavista maalatuista keraamisista töistä on sanottu, että ne ovat ’naivistisen taiteen tapaan helposti lähestyttävän tuntuisia’. Vaikka Horilaa ei ehkä ihan naivistiksi kannattaisi luokitella, humoristiksi hän tunnustautuu itsekin: Koska naiset osaavat nauraa itselleen, heidän on helppo samaistua veistoksiini.’ Huumori syntyy arkisuuden kautta. Milon Venuksen täydellisten muotojen sijaan Horilan naisilla saattaa olla esimerkiksi roikkuvat tissit.” Otso Kantokorpi, Kuvanveistäjä liiton satavuotisjulkaisussa, Kuvanveisto ajassa ja tilassa s. 39
2011
Kolmas lapsenlapsi syntyy 31.1.
Pentikäisten muotokuvat paljastetaan 25.2. Pentik Oy:n 40-vuotisjuhlissa Anu Pentik Gallerian juhlanäyttelyssä Posiolla.
Oli kutsuttuna Ars Auttoinen kesänäyttelyyn Suomi Finland.
Rauman seurakunta osti Seimi asetelman Rauman Pyhänristin kirkon eteisaulaan.
2012
Rauman 57 vuotis ohjelmaan kuului Kolmen Sulottaren Väinämöisen korvaaminen Sammakkoprinssillä.
Galleria G12 Kuopiosta kutsui kesänäyttelyyn 21.7 – 9.8. 2012.
Järvenpään taidemuseo kutsui Aimo Lautalan kanssa yhteisnäyttelyyn ”Kyllä on ei” 12.10. – 16.12.2012
Osallistuu Ceramega näyttelyyn Voipaalan taidekeskuksessa Valkeakoskella.
Kerttu sairastui rintasyöpään.
2013
Ars Rauma järjestää Kertun retrospektiivisen kesänäyttelyn ”Meistä naisista ja vähän miehistäkin”. Samalla julkistetaan Kertun taitelijaurasta kertova kirja. Kirjoittajina mm. Fil.tri Marja-Terttu Kivirinta ja näyttelyn kuraattori Henna Paunu. Näyttelyyn tutustuu 14000 näyttelyvierasta, mikä on Rauman taidemuseon kaikkien aikojen kävijä ennätys.
Kerttu toipuu syövän leikkauksesta ja hoidoista.
2014
Kerttu Osallistuu Purnun kesänyttelyyn. Kuraattorina toimii Marja Kolu. Kulttuurirahaston Satakunnanrahasto myöntää Kertulle elämäntyöpalkinnon. Perustelut ”Horila on palauttanut keramiikan vestotaiteen uskottavaksi materiaaliksi. Keraamisen veistotaiteen uudistaja ja voimauttava naiseuden kuvaaja.”
Rauman taideyhdistyksen organisoimalla kansalaiskeräyksellä rahoitettu Rauma Flikk paljastetaan 9.10. Teoksen nimeksi äänestettiin ”Kerttu”.
Kerttu on mukana Design museon Keramiikka tilassa-Keramiikan tila näyttelyssä.
2015
Yksityisnäyttely Galleria G12:ssa Helsingissä.
2016
Kerttu voittaa valtion taideteostoimikunnan kutsukilpailun luonnoksellaan ”Olipa kerran” Jyväskylän Valteri - koulu Onervaan. Koulu on erityislasten koulu ja teos toteutetaan yhteisötaideteoksena. Kerttu työskentelee 6.9.-9.9. erityislasten kanssa avustajanaan puolisonnsa Heikki. Paljastustilaisuus on 29.11.
Saa Suomen kuvanveistäjäliiton kunniajäsenyyden.70-vuotishaastattelu 19.4. Helsingin sanomissa.
2017
Kerttu joutuu valattamaan uuden käsilaukun Rauman Flikalle rikkoutuneen tilalle.
2018
Kertulla laaja kutsunäyttely Naiseus Joensuun taidemuseo Onnissa Ilona Niemen kanssa. Pessi Rautio kirjoittaa näyttelystä ”Kerttu Horila on pitkään tehnyt melkein pelottavan eläväntuntuisia värillisiä veistoksia, etupäässä naisista. Mukana on siekailematonta sukupuolisuuden kulttuuristen korostemerkkien kuvaamista. Kuvataan myös usein peilaamisen tilannetta. Horilan teoksista lienee tapana sanoa, että ne ovat ”naiseuden juhlaa”, eri ikäiset hahmot on kuvattu realistisen henkisesti, mutta aina jotenkin ylpeästi, vaikkakaan ei täysin ilman myötäelävää huumoria. Ja sinänsä yksinkertaisen realistisen taiteen alueella Kerttu Horila pystyy tekemään asioista kiehtovan monimutkaisia minkä näyttää peräti kolminkertainen taiteilijaomakuva, mikä lienee ainakin Suomen taiteen historiassa ”feministisen” taiteijaomakuvan lajityypin huikeimpia suorituksia. Taide 4 /2018
Näyttelyssä kävi yli 9000 katsojaa.
Taide Varkaus 60+ Varkauden taidemuseossa. Yksitoista entistä varkautelaista 60-70-luvun teiniä, jotka nykyisin toimivat kuvataiteen, muotoilun ja kulttuurin aloilla esittelevät tuotantoaan.
Kerttu osallistuu Kultarannan veistosnäyttelyyn ”Naisfiguureita” teoksilla Rottataiteilija ja Koirataiteilija.
On mukana Veikko Halmetojan kuratoimassa näyttelyssä ”Liisa ihmemaassa” Keravan taidemuseo Sinkassa.
Satakunnan taidetoimikunta myöntää elämäntyö palkinnot raumalaisille Kerttu Horilalle ja Eila Minkkiselle.
2019
Kuraattori Kaarina Kaikkonen kutsuu Kertun ”Laulava luontoni”Iisalmen koivukuja bienaaliin. Mukana mm. Miina Äkkijyrkkä, Pauno Pohjolainen, Taru Mäntynen ja Matti Kalkamo.
2020
Kerttu kutsutaan Keravan taidemuseo Sinkkaan kesänäyttelyn feat.taiteijaksi.Mukana myös Samuli Heinonen, Jenni Hiltunen ,Eeva Peura, Elina Ruohonen. Näyttelyn nimi: Naisia,naamioita ja villiä luontoa .Korona pandemian takia näyttely siirtyy syksyyn ja on joulukuun alussa kolmeviikkoa suljettuna.
Kerttu kutsutaan myös Ceramega 20 kesänäyttelyyn Voipaalan taidekeskukseen Valkeakoskelle.
2021
Kerttu kutsutaan pitämään näyttelyä Lappeenrannan Linnoituksen kupeessa sijaitseva kotimaisen käsityön, muotoilun ja taidekäsityön Täky galleriaan
2022
Kerttu kutsutaan ryhmänäyttelyyn Kangasalaan Kimmo Pyykkö museoon. Näyttelyn nimi on ”Sirkusväkeä”. Mukana mm Virpi Kinnunen, Teemu Luoto, Taisto Ahtola, Alice Kaira ja Tuulikki Pietilä.
Espoon modernin taiteen museo Emma tilaa Kertulta pronssisen veistoksen Espoon Nelli. Penkillä istuva keski-ikäinen pyylevä koirapäinen nainen, jolla on koiranpentu kainalossa ja käsilaukku on liikuteltava veistos, joka vaihtaa vuosittain paikkaa Espoossa. Taidemuseo Emma antoi veistoksen 50-vuotis lahjana Espoolle. Veistos Espoon Nelli kuuluu Modernin taidemuseo Emman kokoelmiin.